Ihana viikko taas takana. Rankka sellainen, mutta kaikkea kivaa on tullut tehtyä. Viikko alkoi kotipelillä Vilsbiburgia vastaan. Turpaan tuli 3-1. Parempaan tulokseen oli täydet mahdollisuudet, mutta toisen erän käsittämätön kymmenen pisteen johdon menettäminen kertoo pelistä kyllä kaiken oleellisen. Pääsin kentälle kolmannessa erässä ja toin meidät peliin mukaan huonon alun jälkeen. Neljäs erä kumminkin hävittiin ja jäätiin ilman pisteitä.
Torstaina matkattiin Suhliin ilman meidän parasta pelaajaa Karla Borgeria ja kuusikko sentteriä Brecht Gijsbertseniä. Peli oli aivan hirvittävä ja sitä ei mielellään muistelisi. Ruoka oli ainoa hyvä asia koko reissussa...;)
Huomenna olisi vastassa Dresden ja toivottavasti peliesityksemme paranevat. Oma fiilis on erittäin hyvä ja kroppa on hyvässä kunnossa. Alkukaudesta oikutellut polvi on ollut nyt parempi eli lisää vaan venyttelyä ja hoitoja. Peliaikaa on tullut koko ajan lisää. Viime pelin pelasin melkein kokonaan. Uusi sormilyönti tekniikka hioutuu pikku hiljaa myös peleihin, joten kehitystä on kai tapahtunut. Syöttökin alkaa jo näyttää syötöltä. ;) Heheh.
Ystävämme Artsi on ollut nyt meidän ilonamme neljä päivää ja matkustaa huomenna takaisin Suomeen. Ollaan pelattu paljon korttia ja eilen sain ensimmäisen voiton miehistä. Tuuletus olikin sen mukainen.
Joonaskin lähtee huomenna Suomeen viikoksi, koska hän tilastoi junnumaajoukkueen pelejä Tampesterissa. Olen siis koko viikon aivan yksin. Iiiiiiik! Mitäköhän kaikkea saan oikein häslättyä. Viime kerralla, kun olin yksin, niin sain hajotettua pesukoneen, naulakon ja suihkun. Toivottavasti nyt olen rauhallisemmin. Artsi on kyllä ollut yhtä loistava kuin minäkin. Saldona rikkoutunut lamppu ja auton sivupeili. Lasku tulee siis perässä...;)
Viikot ja pelit lähenee loppuaan Saksassa. Vielä pitäisi vähän aikaa puristaa. Mikäs täällä on ollessa, kun aurinko paistaa ja pelit kulkee (aina välillä...).
Paljon terkkuja Suomeen ja kohta nähdään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti