Viva Colognia!

Pari viikkoa on taas kulunut eteenpäin treenien ja pelien merkeissä. Viime viikonloppuna oli vieraspeli Suhlia vastaan. Voi vain todeta, että se oli tunti turpaan ja sitten kotiin. Meillä ei ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia. Suhlin joukkue pelaa erittäin nopeaa peliä, joten se ei sopint meille ollenkaan. Itse pääsin pelaamaan paljon ja onnistuinkin mielestäni ok. Eihän peliin tietenkään voi olla tyytyväinen, jos hävitään, mutta tein sen minkä pystyin.

Tällä viikolla olemme harjoitelleet ihan sikana! Teemana on ollut vastaanotto ja minulla tottakai passaaminen. Juostua on tullut varmasti parikymmentä kilometriä ja hikipisaroita vuodatettu. Meidän uudessa punttiohjelmassa tehdään syväkyykkyjä ja sen päälle hypimme paljon. Minun vasen polvi on tullut aikas kipeäksi, mutta minkäs teet – no pain no game.

Tänään meidän kotimatsissa vastaan asettui tämänhetkinen sarjakärki Vilsbiburg. Turpaan tuli taas, mutta tällä kertaa 3-1. Kaksi ekaa erää meiltä oli aika räpeltämistä, mutta kaksi seuraavaa taisteltiin ihan hyvin. Itse en päässyt pelaamaan kuin yhden pallon ajaksi. Pelihaluja olisi ollut, mutta tällä kertaa valmentaja ei vaihtoja tehnyt. Katsomossa oli suomalaisia oikein kunnolla. Minun isä ja hänen kaverinsa tulivat viikonloppu visiitille Saksaan ja Heidi ja Tuukka Anttila tulivat seuraamaan peliä naapurikaupungista Mörsistä. Kiva yllätys ja toivottavasti me päästään Joonaksen kanssa kattomaan Tuukan pelejä jossain vaiheessa. Vapaita odotellessa...;)

Huomenna taas paluu harjoituksiin ja hakemaan uusia keitoksia ensi viikonloppua varten. Seuraavat neljä peliä on aivan pakko voittaa, jos mielimme pudotuspeleihin. Ja kyllähän me voitetaan!!!
Karnevaalit Saksassa on nyt ohi, joten meidänkin kylä rauhoittuu pikku hiljaa. On tämä hassu maa! =)